Tuntemattomasta sotilaasta Tuntemattomaksi synnyttäjäksi: SuomiFilmin kultakausi huumorintäyteisen kritiikin kohteena TelttaLabissa

19.7.2022

 

Kuva: Esko Paavola. Kuvassa: Pinja Hahtola.

Ria Katajan ohjaama SuomiFilmin Salaiset Kansiot – Kadonnutta naisroolia etsimässä sukeltaa Suomi-filmien historiaan ja kääntää niiden naiskuvan päälaelleen hillittömällä energialla. TelttaLab-ohjelmistoon kuuluvaa teosta tähdittävät Pinja Hahtola ja Mari Lehtonen, jotka tutkivat komiikan keinoin, miten Suomi-filmien luomat kuvat naiseudesta elävät edelleen kansallisessa alitajunnassamme.

Näytelmä kirjoittaa Suomi-filmien klassikoita uusiksi muun muassa kääntämällä teosten hahmot miehestä naiseksi tai naisesta mieheksi.

– Kun kääntää roolit, se paljastaa, miten paljon tutuilta tuntuvissa tavoissa ja konventioissa on kyse valtasuhteista ja esimerkiksi mieskatseesta. Osassa kohtauksista pelkkä roolienkääntö tuo tämän esiin, osassa olemme iloisesti käyttäneet taiteellista vapauttamme. Kaikkein herkullisimpia ovat kyllä tunnetut klassikot, joissa on nimenomaan pysytty alkuperäisessä juonessa ja asetelmassa hyvinkin tarkasti roolien kääntöä lukuun ottamatta, Hahtola ja Lehtonen avaavat.

Esimerkiksi Tuntematon sotilas muuntuu teoksessa Tuntemattomaksi synnyttäjäksi. Tämän klassikon käännöstyö olikin parivaljakon mukaan koko käsikirjoituksen ensimmäisiä lähtökohtia.

Tuntematon sotilas on se kaikkein ikonisin ja ”kansakunnan kaapin päälle” nostetuin teos. Se oli myös uskomaton runsaudensarvi, sillä lukemattomien lentävien lauseiden ja katsojien muistiin syöpyneiden kohtausten lisäksi sen ympärille on kasaantunut valtava määrä muuta oheismateriaalia, kuten vaikkapa iltapäivälehtien tasaisin väliajoin julkaisemat ”Kuka Tuntemattoman sotilaan hahmoista olet?” -visailut tai vänrikki Koskela ryhmänjohtamisen esikuvana, duo kertoo.

– Emme oikeastaan kritisoi teosta sinänsä vaan juuri tätä ajatusta, että teosta pidetään suomalaisuuden kulmakivenä, vaikka sieltä puuttuu suurin osa suomalaisista kokonaan tai lähes kokonaan, esimerkkinä mainittakoon sellainen ihmisryhmä kuin naiset.

Hahtola ja Lehtonen eivät koe, että suomalaisen kulttuurin kulmakiviä olisi ollut hankala lähestyä niiden arvostetun aseman takia.

– Ei ollu vaikeuksia, hauskaa sitäkin enemmän! parivaljakko toteaa.

Taiteen ja pöljäilyn voimin kohti muutosta

Vakavan aiheen käsittelyssä lähtökohtana toimii huumori. Näytelmä pyrkiikin löytämään tasapainon kritiikin ja komiikan väliltä.

– Se tasapainottelu läpäisee koko näytelmän ja onkin ollut työtapa alusta asti, tehdä vakavasta aiheesta kevyt, mutta syvä esitys. Ei ole tyylilajina helpoin, mutta hyvällä omallatunnolla ja katsojien kommentit sydämessämme voidaan sanoa, että olemme onnistuneet ilmeisen hyvin, näyttelijät kertovat.

– Huumori on mainio keino auttaa katsojaa vastaanottamaan aiheita, jotka saattavat tuntua raskailta vastaanottaa. Huumorilla voi myös terävöittää ja nostaa esiin pinnan alla olevia kipupisteitä.

Salaiset Kansiot pyrkii kommentoimaan ongelmakohtia niin Suomi-filmeissä kuin suomalaisten alitajunnassa ilman, että syyllistää ketään. Teoksen tekijät peräänkuuluttavat erilaisten ihmisten näkökulmien sisällyttämistä päätöksentekoon. Vastuuta ei kuitenkaan pakoilla: jokaisella on velvollisuus arvioida omaa toimintaansa kriittisesti.

– Naiskuvausta hallinneet maailmankuvat ovat syntyneet siitä, että päättävissä asemissa sekä elokuva-alalla että yhteiskunnassa ylipäätään ovat olleet miehet. Niinpä asioita on katsottu heidän näkökulmastaan ja unelmistaan käsin. Meidän käsitys on, että kun päättäviin asemiin saadaan kaikenlaisia ihmisiä ja näkökulmia, asiat alkavat muuttua. Meidän kaikkien on syytä katsoa itseämme peiliin, millaista maailmaa ja millaisia rakenteita kannattelemme huomaamattamme tai vanhasta tottumuksesta. Syyllistäminen ei auta ketään, pointti on muutoksessa.

Muutosta Suomessa on tapahtunut. Suomea pidetään usein tasa-arvon mallimaana, mutta Suomi-filmien jäännökset näkyvät yhä yhteiskunnassamme.

– Suomi on kansainvälisesti tasa-arvoasioissa suht pitkällä ja töitä sen eteen on tehty paljon. SuomiFilmin kultakaudesta asetelmat ovat muuttuneet, mutta edelleen kannamme alitajuisesti ja ihan rakenteissakin painolastia ja jäänteitä ajalta, jolloin ihmisyys oli rakennettu valkoisen heteromiehen mallin mukaan, tekijät kommentoivat.

– Vielä on hommia jäljellä ja me kannamme kortemme kekoon taiteen ja pöljäilyn jalossa muodossa.

Jäljet ulottuvat pitkälle

Teosta rakentaessaan kaksikko on pohtinut omaa kokemustaan niin naisina kuin esittävän taiteen ammattilaisina.

– Osa prosessia on ollut omien kokemusten ja ajatusten jakaminen työryhmässä. Sillä on ollut tärkeä osa teoksen tekemisessä. Samalla on tullut pohtineeksi muun muassa sitä, miten itse on suhtautunut naiseuteen ja tyttöyteen elämänsä aikana sekä sitä, miten teatterikenttä ja sen työskentelytavat ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenten aikana.

Valitettavasti naiset eivät ole ainoa ihmisryhmä, jota Suomi-filmit ovat kohdelleet kaltoin. Vaikka SuomiFilmin Salaiset Kansiot keskittyy naiseuden kuvaukseen, parivaljakko on huomannut myös muut elokuvien jättämät negatiiviset jäljet.

– Rasististen ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kuvauksen kannalta ongelmallisten kohtausten läpileikkaavuus oli suorastaan pysäyttävää. Esimerkiksi romanien käsittely oli suorastaan törkeää. Heidät nähdään poikkeuksetta omaa etuaan tavoittelevina, työtä vieroksuvina, yliseksuaalisina ja jopa demonisina hahmoina. Tämä on aihe, jota on käsitelty vähän. Romanien kuvaus on myös esimerkki siitä, miten elokuva vaikuttaa ihmisten mielikuviin vuosikymmeniksi eteenpäin.

Onko naisten kuvaus kuitenkin muuttunut esittävissä taiteissa ja ylipäänsä ihmisten tietoisuudessa vuosien varrella? Mitä eroja tai yhtäläisyyksiä teoksen tekijät ovat löytäneet nykyajan ja vanhojen Suomi-filmien välillä?

– Tähän saa parhaan vastauksen tulemalla katsomaan esityksen!

SuomiFilmin Salaiset Kansiot – Kadonnutta naisroolia etsimässä on osa TelttaLab-ohjelmistoa ja esitetään perjantaina 5.8. klo 16.00 G Livelabissa. Osta liput tästä.

 

Artikkeli on koostettu Pinja Hahtolan ja Mari Lehtosen haastattelun pohjalta.

Teksti: Idil Tekin

<< Takaisin