Tätiratsastajat – uhrista autonomiseksi toimijaksi
9.7.2021
Aurinkoteatteri palaa Teatterikesän lavoille mukanaan luontodokumentin piirteitä hyödyntävä synkkä komedia, Tätiratsastajat. Kyseessä on itsenäinen jatko-osa Saalistajat-esitykselle, joka vieraili Teatterikesässä vuonna 2017. Ohjaaja Sanna Hietala käsittelee uusimmassa teoksessaan naisvihaa ja erilaisuuden hyväksymistä tragikoomisen groteskiuden keinoin. Näytelmä sijoittuu hevostallin ympäristöön, jossa aggressiivisuus ja paksunahkaisuus ovat naisillekin sallittuja piirteitä.
Etäisyyttä luontodokumentin keinoin
Tätiratsastajat-esityksessä hurjapäinen teini-ikäinen luontotutkija Pamela Kåla soluttautuu luontodokumentaristi David Attenborough’n hengessä julmaan tallityttöjen valtakuntaan. Samalla hän pääsee tarkkailemaan lähietäisyydeltä mystisten ihmisotusten, tätiratsastajien kryptistä valtataistelua.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Sanna Hietalan mukaan luontodokumenttimaisuus antaa mahdollisuuden käsitellä vaikeitakin teemoja joutumatta olemaan liian sensitiivinen. Tätiratsastajissa seksuaaliväkivaltaa kokeneen hahmon ydinongelmaksi osoittautuu oman autonomian säilyttämisen vaikeus. Kun hahmoa ei haluta tarkastella uhrina, luontodokumentin etäännyttävä, objektiivinen kerronta astuu kuvaan.
”Teatteri voi olla muutakin kuin sosiaalityötä”, Hietala painottaa. Hänen mukaansa tässä ajassa pelätään niin kovin astua eri tavoin alisteisten ihmisryhmien varpaille, että on vaikea nauraa vääryyttä kokeneille henkilöhahmoille. Tätiratsastajissa tapahtumia päästään seuraamaan sopivalta etäisyydeltä, hahmoja uhrin asemaan kutistamatta:
”Minulla on valtava halu nauraa kohtuuttoman kipeiden aiheiden, sellaisten kuin vaikka seksuaalinen hyväksikäyttö, äärellä. Vastustaa sitä taivastelua ja sensitiivisyyden vaatimusta, joka lopulta juuri lokeroi ihmiset ja jättää yksin.”
Aurinkoteatteri marssittaa näyttämölle valikoiman tallimaailman hahmoja, joiden välinen ihmissuhdedraama ja hierarkkiset suhteet viihdyttävät ja samalla haastavat katsojan kykyä hyväksyä ihmisolennon ristiriitaisuutta. Teoksessa ylimääräinen korrektius on heitetty romukoppaan, ja tätiratsastajan persoonaa kuvataan kaunistelemattomasti, kuitenkaan arvottamatta.
”Vahva nainen” on kirosana
Hietala käsittelee teoksessaan naisvihan sekä maskuliinisuuden ja feminiinisyyden teemoja. Hän haluaa myös ottaa kantaa naissukupolven kuvaamiseen näyttämöllä, ja siksi Tätiratsastajissa nähdäänkin hahmoja, joilla on lupa olla juuri sellaisia kuin ovat: kovaäänisiä, rujoja ja vallanhaluisia.
Hietalaa raivostuttaa hokema ”vahvoista naisista”, sillä termi antaa ymmärtää, että naisen tulisi olla erityisen vahva ja taitava ollakseen riittävä. Esityksessä nainen halutaan nähdä muunakin kuin sukupuolensa edustajana.
”Teos on suunnattu kaikille ihmisille, jotka kokevat tulleensa kategorisoiduksi johonkin ryhmään biologisten ominaisuuksiensa pohjalta”, Hietala kertoo.
Esityksessä käsitellään myös maskuliinisuuden ja feminiinisyyden rajoja, sillä siinä miehet esittävät osittain naisrooleja ja toisinpäin. Ristiinroolittaminen on ollut Hietalalle tietoinen tapa kyseenalaistaa ihmisten kategorisointia ja tutkia sukupuolten moninaisuutta.
Vihasta myötätuntoon
Innoitus teokseen syntyi Hietalan halusta tutkia omaa naisvihaansa ja pohtia, mistä viha omaa sukupuolta kohtaan voi kummuta. Olisiko mahdollista oppia rakastamaan jotakin, jota on paennut koko elämänsä?
”Olen elänyt ympäristössä, jossa olen ollut koko ajan vähän vähempi oman sukupuoleni takia. Itsessäni tämä on näkynyt haluna kuulua niin kutsuttuihin poikaporukoihin, ja sitä kautta tarpeena pyristellä irti sukupuoleeni liitetyistä rajoitteista. Tätiratsastajissa keskushenkilö ihailee pahamaineisia soittajapoikia, koska toivoo siten jotenkin pääsevänsä osalliseksi heidän resursseistaan, mutta se on tuhoontuomittu hanke."
”Kun siinä ei lopulta ole kyse yksilökokemuksesta, se paska asuu siinä koko kentässä, yhteisössä”, Hietala lisää.
Kun naisvihakeskustelu kävi kuumimmillaan, Hietalan motivaatio käsitellä aihetta miltei katosi. Innoitus Tätiratsastajiin syntyi paljon ennen Me too -kampanjaa, eikä Hietalalla ollut aikomusta osallistua keskusteluun. Hän koki kampanjan myötä oman näkökulmansa aiheeseen kadonneen. Tuntui, että senhetkisen ilmapiirin takia olisi helppo joutua takaisin naisuhrin positioon, mikä ei ollut teoksen tarkoitus.
Lopulta, teoksen kuitenkin valmistuttua, Hietala voi sanoa kasvaneensa ihmisenä. ”Olen oppinut armollisuutta itseäni kohtaan, ja vihan sijasta koen myötätuntoa naissukupuolta kohtaan.”
Tätiratsastajat esitetään Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä lauantaina 7.8. klo 19.00 ja sunnuntaina 8.8. klo 13.00.
Koostettu Hietalan haastattelun sekä seuraavien lähteiden pohjalta:
Tuomas Rantanen: Aurinkoteatterin Tätiratsastajissa tutkitaan naisen vihaa naista kohtaan. Ohjaaja Sanna Hietalan mielestä teatteri ei ole elitististä urheilua, vaan sen tehtävä on auttaa ihmisiä ymmärtämään erilaisuutta: https://voima.fi/artikkeli/2020/aurinkoteatterin-tatiratsastajissa-tutkitaan-naisen-vihaa-naista-kohtaan/ (luettu 22.6.2021)
Hanna Helavuori: Tätiratsastajat - Unohda kaikenlainen korrektius: https://hannahelavuori.com/tatiratsastajat-unohda-kaikenlainen-korrektius/ (luettu 22.6.2021)
Teksti ja haastattelu: Ilona Lahtinen