Ruukun sirpaleita antaa äänen ulossuljetuille
11.7.2023
Kuva: Matti Snellman. Kuvassa Porttiteatterin esiintyjät.
Porttiteatterin Ruukun sirpaleita tuo Teatterikesän pääohjelmistoon dokumentaarisia näkökulmia ulossulkemisesta. Esityksen nimi viittaa ostrakismiin, eli antiikin Kreikassa käytettyyn äänestystapaan, jossa maasta karkotettavien kansalaisten kohtalosta äänestettiin ruukunpaloilla. Ostrakismilla tarkoitetaan myös ulossuljetuksi tulemisen kokemusta, sosiaalista kipua ja näkymättömyyttä, joka on joillekin tuttua nykyisessäkin yhteiskunnassamme, ei vain antiikin Kreikassa.
Porttiteatterin potentiaali oli ohittamatonta
Porttiteatteri on vuonna 2015 perustettu vapautumisvaiheessa olevien ja vapautuneiden vankien sekä ammattitaiteilijoiden yhteisöteatteri. Ensimmäisen toimintavuotensa Porttiteatteri toimi Kansallisteatterin kiertuenäyttämön Vapauden kauhu -projektissa, jonka aikana teatteriohjaaja-pedagogi Tuija Minkkinen huomasi mahdollisuuksia jatkolle.
– Porttiteatteri sai nykymuodossaan alkunsa siitä havainnosta, kuinka vahvasti merkityksellistä ja latautunutta teatterin tekeminen tällaisessa porukassa voi osallistujille, taiteilijoille ja esitysten vastaanottajille olla. Potentiaali ja ihmisten poikkeuksellinen halu laittaa itsensä ja elämänvalintansa likoon oli ohittamatonta, Minkkinen muistelee.
Minkkisen lisäksi projektin toinen taiteellinen vastaava, säveltäjä Sanna Salmenkallio päätti projektin jälkeen sitoutua Porttiteatterin kehittämiseen, ja he alkoivat johtaa yhteisöteatteria. Nykyään Porttiteatterissa on vuosittain 30–40 vapautumisvaiheessa olevaa esiintyjää, ja uusia esiintyjiä rekrytoidaan puolivuosittain avovankiloista. Teatteri tuottaa kaksi uutta ensi-iltaa vuodessa yhteistyössä muiden helsinkiläisten teattereiden kanssa, ja esityksissä on vierailevia taiteilijoita produktiokohtaisesti. Minkkinen kertoo, että Porttiteatterin esitykset voidaan nähdä yhteiskunnallisina puheenvuoroina, joissa maailmaa tarkastellaan vankilasta vapautuneiden silmin.
Esitykset kertovat esiintyjien tarinaa
Porttiteatterin esitykset ovat dokumentaarista teatteria, eli aiheet ja tarinat kumpuavat esiintyjien omakohtaisista kokemuksista. Esitykset ovat ennalta käsikirjoittamattomia ja syntyvät toiminnallisen dramaturgian tuloksena. Harjoituksissa kirjoittaminen ja erilaisten asioiden työstäminen ovat suuressa osassa esitysten luomista.
– Tulevien esityksien aiheet nousevat ryhmää tarkasti kuuntelemalla. Porttiteatterissa yhdistyy kunnianhimoinen esittävä taide sekä osallistujien oma tarve minäkuvan uudelleen tarkasteluun sekä rikollisen ja päihdekäyttäjän identiteetistä irtautumiseen, Minkkinen kertoo.
Minkkisen mukaan esitykseen johtavat prosessit ovat usein vahvoja, ja aiheen valinta ja sen käsittelytapa ovat aina eettisen puntaroinnin alla. Vaikka asioita käsitellään huumorilla, täytyy muistaa yksilöitä kunnioittava lähestymistapa.
– Lavalle päätyvät ne tarinat ja kokemukset, jotka myös tukevat kulloisiakin osallistujia oman prosessin vaiheissa. Esiintyjien tulee saada säilyttää kasvonsa. Kysymyshän ei ole siitä mitä käsitellään vaan siitä miten käsitellään. Yhteisössä on paljon myötätuntoa, vertaisuutta ja huumoria, hän jatkaa.
”Porttiteatterin yhteisö on monelle puuttuva perhe”
Teoksen Ruukun sirpaleita kantava teema on ulossulkeminen. Ulossuljetulle yksilölle voi johonkin yhteisöön kuuluminen helpottaa kokemusta ulkopuolisuudesta ja näkymättömyydestä, mitä ulossulkeminen aiheuttaa. Porttiteatteri tarjoaa tällaisen yhteisön esiintyjilleen. Yhteisöllisyys nousee haastattelussakin merkittäväksi tekijäksi teatterin toiminnassa, ja Minkkinen korostaa Porttiteatterin olevan yhteisöteatteri.
– Eräs esiintyjistämme kysyi minulta Porttiteatterin alkutaipaleella: "Miten palata yhteiskuntaan, kun ei ole sinne koskaan kuulunutkaan?". Porttiteatterissa yhteisö merkitsee paikkaa, jossa on vahva yhteenkuuluvuuden tunne, luottamus ja kunnioitus. Porttiteatterin yhteisö on monelle puuttuva perhe tai ensimmäinen yhteisö, johon liitytään aikuisällä selvin päin. Se voi olla myös yhteisö, johon uskalletaan turvallisesti liittyä pitkänkin vankilatuomion jälkeen.
Minkkinen jatkaa, että yksi turvallinen yhteisö ja siihen kiinnittyminen voi helpottaa muihin yhteisöihin kiinnittymistä – ja jopa yhteiskunta, jossa on tottunut olemaan ulkopuolisena, voi viimein alkaa näyttäytyä saavutettavammalta. Hän nostaa esiin myös yleisesti taiteen mahdollisuudet integroitumisessa.
– Vaikka maailma kuinka ympärillä riepottelisi, on hyvä kuulua johonkin, olla jossakin merkityksellisessä kiinni. Taiteessa on ylipäänsä vahva yhteisöllinen potentiaali. Siinä ihmiset pystyvät loistamaan osana jotakin, olemaan dialogissa eli yhteydessä itseen, tunteisiin, toisiin ihmisiin, ympäröivään maailmaan, menneeseen, tulevaan, nykyhetkeen.
Kysyttäessä, mitä Minkkinen toivoisi yleisön tietävän Teatterikesässä nähtävästä esityksestä etukäteen, nousee vastauksessa esiin vahvasti teoksessa käsiteltävä ulossulkeminen ja siitä kumpuava sosiaalinen kipu.
– Meillä jokaisella on kokemuksia siitä, mutta toisille meistä, toiseutetuille meistä, tämä on jokapäiväinen helvetti. Sitä tapahtuu kaduilla, kouluissa, vankiloissa, kodeissa, sairaaloissa. Se on hajutonta, näkymätöntä, mautonta, sivistynyttä väkivaltaa. Suurta kuvaa ja systeemiä, Minkkinen kokoaa yhteen.
Ruukun sirpaleita esitetään torstaina 10.8. klo 19.00 ja perjantaina 11.8. klo 15.00 Hällä-näyttämöllä. Osta liput täältä.
Artikkeli on koostettu Tuija Minkkisen haastattelun pohjalta. Lähteenä on käytetty myös Porttiteatterin verkkosivuja.
Teksti ja haastattelu: Assi Kärkkäinen