Retrospektiivi: kun teksti ei riitä
21.6.2016
“Kaikki alkoi keittiöstä,” selittää Ragnheiður Sigurðardóttir Bjarnarson. “Tanssiminen on jotain joka tulee luonnostaan, kuten hyräily, ja keittiössä huomasin, että Snæbjörn osaa tanssia. Hän piti hauskaa hiljattain näkemiemme nykytanssiesitysten kustannuksella. Näillä lyhyillä sketseillä oli nimiä, kuten dinosaurus tai joutsen. Pidin hänen lähestymistapaansa mielenkiintoisena.”
Näin syntyi alkuperäinen idea esitykselle Retrospektiivi – kirjoittamattomien romaanien sarja. Esityksen on luonut islantilainen teatteriryhmä Rebel Rebel, jonka muodostaa taiteilijakaksikko Ragnheiður (koreografia) ja Snæbjörn Brynjarsson (esiintyminen). Retrospektiivi pyrkii viimeistelemään keskeneräisen romaanin tanssimalla. Mutta eikö tämä ole mahdotonta, yksinkertaisesti käsittämätöntä?
“Mahdoton ja käsittämätön. Aivan. Mitä itua on taiteessa ilman yritystä tehdä jotain sellaista, mitä et ole ennen kokeillut? Tai paremmin, mitä kukaan ei ole ennen kokeillut. Käytimme viittomakieltä, harjoittelimme sillä. Se on äänetön, kehollinen kieli. On kuitenkin vaikeaa muuttaa viittomakieltä tanssiksi. Tanssi tuntuu vaativan jotain enemmän kuin kommunikaatiota tai informaatiota. On vaikea sanoa, mitä se jotain on. Monet ovat määritelleet performanssin ja tanssin, mutta me emme tohdi. Me tunnistamme tanssin, kun näemme sen. Tanssin kauneus on eräällä tapaa siinä, että sen tunteakseen on se nähtävä,” sanoo Ragnheiður.
Vastaus kertoo keskeneräisenäkin paljon. Jos tanssi menee kommunikaation tuolle puolen, on sanomattakin selvää, että siitä voi tuskin puhua. Juuri tästä Retrospektiivissä on kysymys: siitä, jolle ei löydy sanoja. Mutta kuinka hyvin esitys onnistuu tästä aiheesta kertomaan?
“En kutsuisi tanssiamme onnistuneeksi. Parhaat performanssit ovat epäonnistuneita, tai omaavat mahdollisuuden epäonnistua. Meidän esityksemme on keskeneräinen: käytämme kuuluisien säveltäjien viimeistelemättömiä sävellyksiä, päättymättömien romaanien juonia, ja loppujen lopuksi emme käännä tekstiä täysin onnistuneesti. Vaikka se kuulostaakin oudolta, on keskeneräisyys todella tanssin, teatterin ja performanssin olemus. Romaanin tai elokuvan voi lopettaa. Performanssi taas… loppuuko se koskaan?”
Miten Retrospektiivi tulisi lopulta ymmärtää? Voiko sitä ymmärtää?
“Elämä muuttuu, kehittyy. Tanssi ponnistaa elävästä. Työssämme väitämme, että kaikki elävät olennot tanssivat… se on alkukantainen taidemuoto, vanhempi kuin valaiden laulu tai muurahaisten arkkitehtuuri. Ehkä venytämme määritelmää hivenen liian pitkälle ymmärtämiseen nähden, mutta toisaalta, eikö tanssi olisikin hirvittävää, jos sitä voisi ymmärtää?” päättää Ragnheiður.
Retrospektiivi – kirjoittamattomien romaanien sarja Hällä-näyttämöllä torstaina 4.8. klo 19.00 ja perjantaina 5.8. klo 15.00 (esityskieli englanti) – Lue lisää.
– Jaakko Reinikainen