Näyttelijä Miiko Toiviaisen avajaispuhe
3.8.2021
Näyttelijä Miiko Toiviaisen puhe Teatterikesän avajaisissa 3.8.2021:
"On outoa olla tässä, teatterifestivaalin kynnyksellä, ja pitää teille puhetta teatterista. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta teatteria ei ole ollut olemassa viime kuukausina – ei ainakaan minulle tai valtaosalle suomalaisista. Riippumatta teatteritalojen tunnollisuudesta ja huolellisista turvallisuusjärjestelyistä, huolimatta siitä ettei yksikään tartuntaketju ole jäljitettävissä teatteritiloihin, alamme ajettiin käytännössä katsoen alas marraskuussa 2020. Siitä on yhdeksän kuukautta. Moni on ollut työttömänä ja estetty harjoittamasta ammattiaan tuplaten sen verran, eli maaliskuusta 2020. Muissa maissa hyvin toimivat järjestelyt koronapasseineen ja pikatesteineen eivät meidän maassamme ole päässeet jossittelutasoa pidemmälle.
Ikävää lähteä näin synkästi liikkeelle tässä, mutta se tuntuu tarpeelliselta. Aika on todella ollut poikkeuksellinen – poikkeuksellisen raskas, ja on vaikea kohdata sitä tosiseikkaa, ettei loppua vieläkään näy. Voimme vain toivoa, että koko ajan kuljetaan valoa kohti, rokotusaktiivisuus nousee, virheistä opitaan ja varotoimenpiteistä tulee rutiinia. Tällaista toivoa ainakin itselläni oli vielä viime viikolla, kunnes langetettiin jälleen uudet rajoitukset, joiden logiikkaa ja tarpeellisuutta suhteessa teatteritapahtumiin on todella vaikea ymmärtää. Alan toimijoiden ja tapahtumanjärjestäjien sinnikkyys, kärsivällisyys ja kuuliaisuus on häkellyttävää. Sillä aivan rehellisesti sanottuna minusta tuntuu nyt, etten enää jaksaisi tsempata.
Näiden pitkien, harmaiden kuukausien aikana on ollut paljon puhetta siitä pettymyksestä, ahdistuksesta ja suuttumuksesta, mitä on noussut päättäjien suhtautumisesta kulttuuriin. On puhuttu kulttuurivihamielisyydestä. Mutta ehkä osuvampi sana olisi kulttuurivälinpitämättömyys.
Esittävät taiteet ja tapahtumateollisuus on yksinkertaisesti pyyhkäisty syrjään ja unohdettu. Meidän on lähes mahdotonta ymmärtää sitä. Meidän, joita teatteri ja elävä taide kannattelee, inspiroi ja pitää hengissä. Uskon puhuvani sekä esiintyjien että katsojien, teatterin rakastajien ja ystävien puolesta, kun sanon että esittävät taiteet ovat yksi kansakunnan hyvinvoinnin edellytyksistä. Epäreilut ja epäinhimilliset rajoitukset ovat koskeneet taidetta kaikkinensa, mutta koska tässä ollaan Tampereen Teatterikesän avajaisissa, keskityn nyt teatteriin.
Teatterilla on valta luoda ehdotuksia potentiaalisista maailmoista, muistuttaa meitä menneestä, varoittaa meitä tulevasta - mutta ennen muuta se on empatian taidetta. Se on niitä harvoja linnakkeita, joissa ihmiset kohtaavat toisensa samassa tilassa, välittömässä vuorovaikutuksessa; jossa vaikutumme näkemästämme ilman riitaantumista; jossa saamme turvallisesti ja suojatusti asettaa itsemme toisen asemaan ja pohtia valintojamme, ja niiden seurauksia. Tämän hetken asenneilmapiirissä, ahdistuneisuuden syöksykierteessä, pitäisi olla kristallinkirkasta, että juuri teatteria tarvitaan. Rokotteiden, kasvomaskien ja käsidesin ohella se on konkreettinen parannuskeino. Se ei vähennä virusmäärää hengitysilmasta, mutta se auttaa meitä eteenpäin, saa meidät jaksamaan, tuo meille kärsivällisyyttä, lisää meidän ymmärrystämme, antaa elämällemme merkitystä, ja muistuttaa meitä yhteydestämme toisiin ihmisiin.
Kaikesta huolimatta olen niin onnellinen, että nyt olemme tässä. Edessämme uskomattoman upea kattaus teatteriesityksiä, josta valtaosa on kuukausikaupalla joutunut piileskelemään tekijöidensä muistilokeroissa, pölyä keräävissä käsikirjoituksissa ja unohduksiin hiipuvissa tanssiaskeleissa.
Pelkään edelleen, että nämäkin esitykset viedään meiltä kokonaan pois. Huomaan ennakoivani, että kaksi tuntia ennen ensi-iltaa tai lippuuni painettua kellonlyömää, jostain kajahtaa entistäkin mielivaltaisempi päätös ja teatterin ovet pistetään jälleen kerran säppiin. Niin monet esitykset on peruttu, niin monet ostetut liput mitätöity, etten tiedä katoaako se pelko koskaan.
Mutta meillä on nyt mahdollisuus näyttää, miten turvallisesti teatteriesitykset voidaan toteuttaa. Tampereen Teatterikesä tarjoaa meille tilaisuuden muistuttaa sekä muita että itseämme siitä, miksi me rakastamme teatteria. Ja miksi muidenkin, ministeriöissä, virastoissa ja muissa norsunluutorneissa, pitäisi sitä rakastaa. Nautitaan tästä mahdollisuudesta, ja taistellaan yhdessä teatteritaiteen tulevaisuuden puolesta! Ihanaa festariviikkoa kaikille!"