Muisteloissa palattiin vuosikymmenien taakse ja kiiteltiin yleisöä
8.8.2018
Keskiviikkona aamupäivänä Ohjelmateltassa palattiin hetkeksi menneisiin Teatterikesiin. Muistelot-tilaisuuden juonsi teatterinjohtaja ja ohjaaja Maarit Pyökäri, ja mukana viisikymppisestä Teatterikesästä kertomassa olivat näyttelijät Esko Roine ja Auvo Vihro sekä kääntäjä-dramaturgi Jukka-Pekka Pajunen. Yleisökin pääsi ääneen: katsojien muistoja kuultin tilaisuuden lopuksi.
Pyökäri aloitti tilaisuuden kertaamalla Teatterikesän historiaa ja festivaalin merkkipaaluja: yhdistyksen perustamista, ensimmäisiä kansainvälisiä vieraita, taiteellisen johdon siirtymistä johtotroikkamuotoon ja festivaalin lukuisten oheisohjelmistojen syntyä.
Teatterikesä saa kiitosta monesta
Pyökäri totesi Teatterikesän säilyttäneen uutta luovan otteensa läpi vuosikymmenien. Hän mainitsi lisäksi tänä vuonna mukana olleen, festivaalia edeltäneenä viikonloppuna järjestetyn Nuori Näyttämö -festivaalin, joka yhdisti nuoria teatterintekijöitä ja katsojia festivaalin hieman varttuneempaan yleisöön.
Pyökäri muistutti, kuinka olennaista festivaalin olemassaololle on yhä edelleen talkootyö ja vapaaehtoisuus. Vaikka työntekijämäärä on vuosien saatossa kasvanut, tietty henki ja tamperelainen halu tehdä töitä festivaalin eteen ovat mahdollistaneet Teatterikesän kehittymisen nykyiseen muotoonsa. Monet kotimaiset teatteriryhmät tulevat pyydettäessä esiintymään Teatterikesään siksi, että se on hienoa ja suuri kunnia.
Pajunen kiitteli Teatterikesää siitä, että festivaalin ohjelmistoissa teatterin uudet virtaukset pääsevät näkyviin. Hänen mukaansa kotimaisen teatterin vahvuus on kertomisen halu ja tarinoiden ja ihmisten asettaminen esitysten keskipisteeksi. Pajunen ei vähätellyt ulkomailta esiintymään saapuvia ryhmiä, jotka usein rikkovat rajoja, kokeilevat uutta tekniikkaa ja vaikuttavat visuaalisuudellaan. Kotimaisten esitysten tarinallisuus koskettaa kuitenkin suurta yleisöä eri tavalla. Esimerkiksi tämän vuoden ohjelmistosta Pajunen mainitsi kaksi tulkintaa Anneli Kannon Veriruusut-romaanista: Tytöt 1918 ja KOM-teatterin Veriruusut ovat kaksi hyvin erilaista, mutta tarinaltaan vaikuttavaa ja koskettavaa teosta samasta aiheesta.
Festivaalimuistoja konkareilta
Esko Roine kertoi, että näyttelijät vastustivat aluksi Teatterikesää, sillä festivaali vei koko elokuun heidän kesälomastaan. Auvo Vihron mukaan Tampereen Työväen Teatterin näyttelijät sen sijaan ovat pitäneet Teatterikesästä, joka lykkää syksyn esityksiä vielä viikon verran ja näin nykyään pidentää näyttelijöiden kesälomia.
Auvo Vihro kuului Teatterikesän taiteelliseen johtoon vuosina 2011–13. Pitkän teatterialan kokemuksensa perusteella hän kertoi, että esityksestä näkee jo viiden tai kymmenen minuutin jälkeen, onko se sopiva Teatterikesän ohjelmistoon. Hän itse sanoi vaikuttuneensa esimerkiksi ranskalaisen ohjaaja Philippe Quesnen teoksista, joista tänä vuonna Teatterikesässä nähdään Night of the Moles.
Jukka-Pekka Pajunen kertoi ensimmäisestä kosketuksestaan Teatterikesään vuosikymmeniä sitten: hänen äitinsä matkusti Lahdesta Tampereelle katsomaan Hair-musikaalia. Kotiin palattuaan äidin kommentti oli ”kammottavaa” ja hän ihmetteli, miten tällaista teatteria voidaan edes tehdä ja esittää.
Pyökäri puolestaan kertoi vaikuttuneensa suuresti sellaisista esityksistä, joissa yksittäinen henkilö on pystynyt ottamaan koko TTT:n suuren näyttämön lavan haltuun. Suurta määrää rekvisiittaa ja lavastetta ei ole tarvittu, kun lavalle on noussut esimerkiksi Denise Stoklos tai myöhemmin Jorma Uotinen.
Yleisö ei ole joka paikassa samanlaista
Lavalla istuneet teatterialan ammattilaiset ehtivät puhumaan myös katsojista. Jukka-Pekka Pajunen näki lukemattomia esityksiä taiteellisessa johdossa ollessaan ja kertoi, että oppi tuolloin paljon erilaisista yleisöistä. Teatterikesässä katsomon tunnelma on aivan ainutlaatuinen: monet kansainväliset esiintyjät ovat hänen mukaansa ihastelleet, miten tiiviisti festivaaliyleisö keskittyy esitykseen ja lopulta vaikuttaa uskomattoman kiitolliselta kokemastaan ja näkemästään.
– Täällä jokainen sekunti esityksestä otetaan vastaan ja yleisö elää esityksen aivan eri tavalla kuin muualla.
Pyökäri lisäsi, että on huomannut tamperelaisen yleisön antavan yleensä poikkeuksellisen pitkiä aplodeja esitysten jälkeen.
Teatteri ei ole mitään ilman yleisöä, joten tilaisuuden lopuksi katsojat pääsivät ääneen. Muistoissa oli muun muassa erään brittiryhmän esiintyminen 2010-luvulla, jossa näyttelijät yhtäkkiä vaihdettiin katsojiin, ja heille annettiin ohjeita kuulokkeesta. Yleisössä muisteltiin lisäksi ensimmäistä Tapahtumien Yötä, Ohjelmateltan nousemista muiden ohjelmistojen rinnalle sekä kansainvälisiä esiintyjiä ihmetyttänyttä Suomen tiukkaa alkoholipolitiikkaa.
- Teksti: Joanna Jokela