Kooste Teatterikesän tiedotustilaisuudesta 9.8.
9.8.2024
Teatterikesä järjesti tiedotustilaisuuden perjantaina 9.8. klo 10.00 alkaen ravintola Telakassa. Reilu tunnin kestäneessä tilaisuudessa läsnä olivat taiteellinen johtoryhmä Tanjalotta Räikkä, Hilkka-Liisa Iivanainen ja Taija Helminen sekä toiminnanjohtaja Hanna Rosendahl.
Tämän vuoden pääohjelmistosta vieraina olivat ruotsalaisen Cirkus Cirkörin Tipping Point -sirkusesityksen ohjaaja Alexander Weibel Weibel, Jyväskylän kaupunginteatterin Keuhkot-näytelmän ohjaaja Perttu Leinonen sekä näyttelijä António Fonseca portugalilaisesta Catarina and the Beauty of Killing Fascists -teoksesta. Taiteellinen johtoryhmä haastatteli vieraita, jotka kertoivat vuoroillaan esityksistä ja niiden työstöprosesseista.
Yhteiskunnalliset teemat osana sirkustaidetta
Tipping Pointin ohjaaja Alexander Weibel Weibel korosti omassa puheenvuorossaan erityisesti sitä, kuinka sirkustaide voi olla paljon muutakin kuin näyttäviä temppuja tai taidokasta akrobatiaa. Tipping Pointissa keskiössä ovatkin yhteiskunnalliset teemat, joiden varassa tai mukaisesti esiintyjät liikkuvat. Erilaiset pingottuneet rakenteet tai hiuksista roikunta havainnollistavat Weibel Weibelin mukaan sitä, kuinka yhteiskunnalliset rakenteemme saattavat toisaalta olla helposti taivutettavissa tai niiden läpi voi pystyä luovimaan eri tavoin, mutta liiallinen jännite tai yksikin väärä liike saattaa nopeasti murtaa vallalla olevan järjestyksen.
Hänen mukaansa Cirkus Cirkörissä ollaan tällä hetkellä erityisen kiinnostuneita yhteiskunnallisesta tutkimuksesta sekä siitä, miten esityksiin olisi mahdollista sisällyttää entistä enemmän tällaista tematiikkaa. Hän kuvaili, kuinka erilaisten rakenteiden parissa työskentely on toisaalta ollut haastavaa, mutta lopulta myös äärimmäisen hedelmällistä.
Tavaton, mutta niin tavallinen näytelmä
Perttu Leinonen, joka on ohjannut Keuhkot-näytelmän, taustoitti miten esityksen tekeminen on ollut todella luonnostaan edennyt prosessi. Esityksen isoja teemoja ovat ekologia, aika sekä perheen perustamisen etiikka, jotka ovat hyvin suuria ja jokaisen elämää koskettavia kysymyksiä. Duncan Macmillanin tekstiin perustuva teos ei Leinosen mukaan pidä lainkaan sisällään saarnaa, vaan ekologia ja muut keskeiset teemat ovat pikemminkin olosuhteita, joihin ihminen luonnollisesti elämässään asettuu. Täten Leinosen tai näyttelijöiden Hegy Tuusvuoren ja Markus Virtasen ei ole tarvinnut harjoittelua varten omaksua tietynlaisia asenteita tai rooleja, vaan he ovat voineet sujahtaa omille paikoilleen kuin itsestään.
Macmillanin määrittelyn mukaan Keuhkot tulee toteuttaa äärimmäisen pelkistetyn esitystavan keinoin, joten näytelmä nähdään yhdessä valotilanteessa, ilman lavasteita tai rekvisiittaa. Leinonen antoikin kiitosta näyttelijöille, joilla on tämän asetelman myötä entistä suurempi rooli siinä, että näytelmä kantaa läpi noin kaksituntisen esitysajan. Hän kuvaili teosta toisaalta todella tavattomaksi johtuen erinäisistä teatteritaiteen peruspelimerkkien puuttumisesta, mutta teemojensa puolesta kuitenkin niin tavalliseksi.
Teatterin tulee herättää ajatuksia, ei ratkaista ongelmia
Viimeisenä puhujana Catarina and the Beauty of Killing Fascists -teoksen näyttelijä António Fonseca avasi erityisesti näytelmän historiallisia taustoja. Hän kertoi Portugalin diktatuurin vuosista, joiden aikana 1950-luvulla murhattiin elonkorjaaja Catarina Eufémia, josta myös näytelmän nimi on saanut inspiraationsa. Catarina nousi kuolemansa myötä diktatuurin vastarinnan keskeiseksi hahmoksi Portugalissa. Fonseca valotti, kuinka ohjaaja Tiago Rodrigues oli vuonna 2020 koonnut ryhmän näyttelijöitä asumaan samaan residenssiin, jossa luotiin pohja teokselle. Alun perin esityksen piti keskittyä ukrainalaiseen tarkka-ampuja Ljudmyla Pavlytšenkoon, joka palveli toisen maailmansodan aikana, mutta ajatuksia herättävää teosta tavoitellut Rodrigues halusi tuoda sen lähemmäs Portugalia, sillä äärioikeisto oli juuri saanut maassa tilaa poliittisella kentällä. Fonseca kertoi, kuinka teoksen alkusykäyksen päivistä nykyhetkeen tultaessa äärioikeisto on saanut valtavasti lisää jalansijaa Portugalissa sekä koko Euroopassa.
Näytelmä sijoittuu vuoden 2028 kuvitteelliseen Portugaliin, jota äärioikeisto hallitsee. Teoksessa yksi, Fonsecan sanojen mukaisesti sekopäinen perhe (crazy family), yhdistyy vuosittain Catarina Eufémian kunniaksi tappamaan fasisteja, sillä se on heidän keinonsa vastustaa hallintoa. Catarinan kuoleman vuosipäivänä kaikki perheen jäsenet ovat myös Catarinoja. Fonseca kuvaili, miten esitys on poikinut yleisössä voimakkaita, jopa fyysisiä reaktioita, kuten asioiden heittämistä lavalle näyttelijöitä päin. Hän totesi kuitenkin ymmärtävänsä vahvoja reaktioita ja yleisön kokemaa jännitettä, joita esitys saattaa luoda, sillä teatterin tuleekin herättää ajatuksia, jotta ihmiset pystyvät taiteen kautta reflektoimaan oikeaa maailmantilannetta. Ratkaisuja teatterin ei kuitenkaan tarvitse tai pidäkään tarjota, sillä se on muiden ihmisten tehtävä, Fonseca painotti.