Iggy Malmborgin SATAN on nuotiotarina joukkoon kuulumisesta
9.7.2024
Alkuperäiset kuvat: Rolf Arnold | Sommittelu: Kari Söderqvist
Tämä tarina on tosi? SATAN on ruotsalaisen näyttelijän ja ohjaajan Iggy Malmborgin omaelämäkerrallisilla aineksilla leikittelevä sooloesitys. Esitys flirttailee pahuuden viettelevyyden ja taiteilijan kasvutarinan kanssa. Se kertoo tarinan sankarista, joka epäonnistuu yrityksessään olla konna. Euroopassa kiertämisen jälkeen Malmborgin tie on tuonut hänet Tampereelle. Teoksen esityskieli on englanti, siinä on suomenkieliset tekstitykset ja se saattaa sisältää hieman ruotsia.
"SATAN on osa pidempää teosten jatkumoa, jossa keskityn teatterin peruselementteihin yksi kerrallaan. Tämä teos käsittelee illuusiota, mikä sen funktio on ja miten erilaisia illuusioita tuotetaan ja kuinka ne lopulta vaikuttavat meihin luomalla todellisuutta. Minä palasin takaisin suullisen tarinankerronnan perusmuotoon ja loin esityksen, jossa keskityn tarinan kertomiseen istualtani ilman välittömiä teatteri-illuusiovälineitä, kuten vaikkapa valovaihdoksia tai äänisuunnittelua", Malmborg taustoittaa.
Paradoksaalinen prosessi – illuusio luodaan autenttisen materiaalin pohjalta
Malmborg pohtii sitä, että vaikka tosielämän tarinat kerrotaan kielellisten keinojen avulla, ne ovat kuitenkin loppukädessä teatterillisia tekoja. Hän toteaa niin kutsutun tosi-tv:n ottaneen haltuunsa lähes koko taide- ja viihdeteollisuuden. Lähes kaikki draamat "pohjautuvat tositarinoihin" ja fiktiosta on tullut marginaalisempaa. Malmborg kertoo, että SATAN on eräänlainen kommentti kaikkeen siihen liittyen.
"Olemme ehkä kaikki huomanneet autenttisen materiaalin näyttämöllä, ja miten sen käyttö suhteessa fiktiivisiin kertomuksiin on aina vain yleisempää. Mielestäni on kiinnostavaa, miten kyseinen trendi sattuu käymään yksiin kokeellisemman taidekentän ja kulutuskeskeisen massaviihdemedian kanssa", Malmborg pohtii.
Malmborg halusi tutkia havaintojaan asiasta. Hän loi illuusion, teatterin taian, käyttämällä todellisuudesta kumpuavaa materiaalia. Kun käyttää termiä illuusio, tulee usein ajatelleeksi todellisuutta ja kysyy itseltään, onko jokin totta vai valhetta. Teoksessaan Malmborg haluaa kyseenalaistaa tämän assosiatiivisen ajatusrakenteen ja hänen mielestään illuusiota tulee ajatella korvaavasta näkökulmasta: illuusio ei olekaan jotakin todellisuuden vastaista, vaan sen eräänlainen täydennös tai kohteliaisuudenosoitus todellisuudelle.
"SATAN-teos ei valota niinkään sitä, onko jokin asia 'feikkiä', vaan sitä, miten illuusiot vaikuttavat käytännössä. Vaikka tiedostaisimme jonkin asian olevan illuusio ja arvostaisimme sitä sellaisenaan, on silti vaikeaa kyseenalaistaa sen välitöntä materiaalista todellisuutta. Voisin käyttää esimerkkinä ruotsalaista joulutraditiota, jossa aikuinen henkilö, usein perheen isä, pukeutuu joulupukiksi. Hän puhuu matalammalla äänellä ja jakaa lahjoja perheen lapsille. Isä tietää varsin hyvin, että hän ei missään nimessä ole Joulupukki eikä löydä mitään iloa koko ruljanssin esittämisestä (muutamaa harvinaista poikkeusta lukuun ottamatta). Siitä huolimatta hän esittää sen luodakseen lapsilleen joulun tunteen. Lapset sen sijaan tietävät kyllä, että heidän edessään ei nökötä Joulupukki vaan heidän naamioitu isänsä. Siitä huolimatta lapset leikkivät mukana, jotta isä ei harmistuisi. Ei ole lainkaan outoa tai epätavallista, että kaikki tilanteen osalliset esittävät osansa, koska ilman punaisen lakin ja valkoisen parran illuusiota ei olisi joulua. Ilman joulua ei olisi mitään juhlapyhääkään, saatika sitten vapaapäiviä keskellä talvea. Illuusiot tuottavat todellisuutta", Malmborg kertoo.
Voimmeko koskaan onnistua täydellisesti siinä, mitä meiltä oletetaan?
Erilaisuuden tunne ja halu saada samaa kuin muillakin toimii eräänlaisena eteenpäinjouduttavana voimana SATAN-teoksessa. Päähekilö haluaa tai yrittää olla muiden kanssa samanlainen, minkä myötä tarina pääsee etenemään. Malmborg kertoo häntä kalvaneista toiseuden tunteista. Hänen mielestään toiseuden tunne on sekoitus sitä, ettei ymmärrä maailmaa eikä koe oloaan kovinkaan tervetulleeksi tai halutuksi.
"Mutta joskus, kun koen oloni oikein ulkopuoliseksi ja erilaiseksi muista, vielä kauheampi painajainen ilmestyy mieleeni. Siinä painajaisessa minä herään aamulla, pesen hampaani ja samalla kirjaudun sosiaalisen median kaikille alustoille. Pahimmassa tapauksessa jopa lähden kuntosalille. Minussa ei olekaan mitään outoa tai erilaista, sillä minä toimin juuri niin, kuten muut olettavat kaikkien toimivan herättyään. Olen aivan kuten muut, teen aivan kuten minulta odotetaan ja sanon vain niitä asioita, mitä muiden mielestä minun kuuluukin sanoa. Olen pelkkä papukaija, en mitään muuta", Malmborg sanoo.
Malmborg tuo illuusioiden kattokäsitteen takaisin keskustelun keskiöön. Hän uskoo, että ajatusten ja kokemusten systeemi, joka pohjautuu jonkintasoiselle narratiivin ja petoksen sekamelskalle, on se mikä muovaa käsityksiämme ja patistaa meidät liikkeelle. Psykoanalyysiteorian mukaan illuusiot ovat keskeinen osa todellisuuden konstruktioita. Sosiaaliset kategoriat tai viiteryhmät, kuten ammatti-identiteetit tai sukupuolet ovat esimerkkejä kehostamme tulkittavissa olevista illuusioista. Ne ovat kohtalokkaita seurauksia maailman todellisuuden rakenteista. Suurimman osan ajasta käyttäydymme (tai yritämme käyttäytyä) niihin soveltuvasti. Yritämme täyttää näkymättömät tarkistuslistat, "laittaa rastit ruutuun" kielen tai sukupuolen vaatimusten täyttämiseksi. Me esiinnymme suhteessa illusionistisiin kategorioihin ja joko kasvamme niitä kohti, niistä pois tai niiden ulkopuolella.
"Minun on kuitenkin todettava, että SATAN ei käsittele suoranaisesti sukupuolta, mutta sukupuoli kyllä vaikuttaa siihen, miten tarina koetaan ja kerrotaan. Koko hommaa lähestytään melko materialistisesta vinkkelistä. Paljastamatta liikaa uskallan sanoa, että näyttämöllä on havaittavissa kolmisen tai nelisen kappaletta erilaisia maskuliinisuuden laatuja ja niillä kaikilla on erilaiset materiaaliset seuraukset. Niistä syntyy erilaisia rahallisia tai sosiaalisia seurauksia, ne ikään kuin sallivat pääsyn erilaisiin etuoikeuksiin", Malmborg sanoo.
Malmborg toteaa loppuun, että jos hänen pitäisi nukkua yö metsämökissä tietäen, että lähistöllä on joko mies tai karhu, hän valitsee ennemmin tiedon karhuhavainnosta lähialueella. Eittämättä meillä kaikilla on huonoja kokemuksia miehistä, eikä SATAN ole siitä kokemuksesta mitenkään irrallinen: tämä on tarina sankarista, joka yrittää ryhtyä kelmiksi, mutta epäonnistuu.
Hoivaa sisäistä pahistasi ja saavu totuuden äärelle – sillä tämä tarina on tosi? SATAN esitetään Teatterimontussa (Tampereen yliopiston keskustakampus) tiistaina 6.8. klo 19.00 ja keskiviikkona 7.8. klo 13.00. Osta liput esitykseen Lippu.fi-verkkokaupasta.
Artikkeli pohjautuu Iggy Malmborgin haastatteluun, joka on tehty englanniksi.
Teksti ja haastattelu: Kari Söderqvist