Herkkä ja analyyttinen Out of the Blue kohdistaa sukelluslasinsa syvänmeren kaivostoimintaan

19.7.2024

Out of the Blue -esitys. Kuva: Loes Geuens
Out of the Blue. Kuva: Loes Geuens

Haaveilemme usein kaukaisista planeetoista ja galakseista. Ponnistamme askel kerrallaan edemmäs ja korkeammalle. Nopeammin. Tehokkaammin. Vaikka pyrimme toistuvasti hyppäämään kaukaisuuteen, on myös oma planeettaamme jäänyt tietyiltä osin kartoittamatta. Syvänmeren pohja on yhä suurelta osin mysteerejä täynnä ja nyt kaivosyhtiöiden katse kääntyy juuri sinne.

Herkkä ja analyyttinen Out of the Blue on yksi Teatterikesän tämän vuoden pääohjelmiston kansainvälisistä esityksistä. Lavalla nähdään kaksi esiintyjää, Silke Huysmans ja Hannes Dereere, jotka ovat asunnostaan satelliittiyhteydessä kolmeen eri alukseen keskellä Tyyntä valtamerta. Yksi laivoista kuuluu belgialaiselle kaivosyhtiölle, joka on suorittamassa ensimmäistä teollisen mittakaavan testiä syvänmeren kaivosrobotista. Toinen alus on täynnä riippumattomia meritutkijoita, kolmas puolestaan kuuluu ympäristöjärjestö Greenpeacelle, joka on saapunut protestoimaan kaivosyhtiön suorittamaa testiä ja lisäämään tietoisuutta asiasta.

”Meille nämä kolme alusta edustavat kolmea julkisen keskustelun pilaria syvänmeren kaivostoiminnasta: teollisuus, tiede ja aktivismi. Voisi sanoa, että kaikki kolme ryhmää ovat samaa mieltä siitä, että maailma tarvitsee muutosta, mutta eri mieltä taas siitä, miten tämän muutoksen tulisi tapahtua. Tätä esitys tutkii tarkemmin”, esityksen tähdet toteavat.

Tarinaa, ei objektiivista totuutta

Out of the Blue päättää Huysmansin ja Dereeren kaivostoimintaan keskittyvän trilogian. Heidän aiemmat teoksensa Mining Stories ja Pleasant Island kertovat kuitenkin omat tarinansa, joten yleisön ei tarvitse huolehtia juoneen kiinni pääsemisestä. Yhteistä teoksille on kuitenkin kaksikon itsetehty tutkimustyö niiden eteen. Myös Out of the Blue on saanut alkunsa tämän tärkeän työvaiheen valettua perustukset:

”Työmme alkaa dokumentaarisesta tai journalistisesta tutkimuksesta. Tämä tarkoittaa sitä, että alamme käymään keskusteluja tietystä aiheesta monen ihmisen kanssa, eri näkökulmista. Näiden keskustelujen äänitallenteista tulee pääelementti, jonka avulla luomme teatteriteoksiamme. Kuitenkin se, mitä tästä prosessista syntyy, on silti taiteellinen teos eikä dokumentti tai uutiskatsaus. Lopputulos on teatteriteos, jossa me kokoamme nämä tallenteet live-editointiprosessin kautta lavalle.”

Mainittu live-editointiprosessi on esityksen kannalta varsin merkityksellinen, sillä sen avulla esiintyjät pyrkivät luomaan yleisölle vaikutelmaa itse luodusta ja kerrotusta narratiivista. Siinä missä normaalisti editointi, kuten ääni-, kuva- tai mediatiedostojen leikkaaminen ja liittäminen, piilotetaan yleisöltä valmiissa teoksessa, tahtovat Huysmans ja Dereere tuoda tämän vaiheen näkyville esityksen aikana performatiivisessa mielessä. Kaksikko ei tahdo välittää vaikutelmaa, että he olisivat totuuden äänitorvia tai uutisankkureita, jotka objektiivisuuden nimissä käsi journalistin ohjeilla kertovat, miten asiat ovat. Sen sijaan he kokoavat tarinan, joka kehystetään tietyllä tavalla. Lisäksi tässä tarinassa katsojilla on varsin tärkeä rooli: mitä he itse ajattelevat asiasta?

Tilaa reflektiolle

Yleisön oma pohdinta on Huysmansin ja Dereeren mukaan ensiarvoisen tärkeää, sillä syvänmeren kaivostoiminta on vasta kehitteillä oleva ala. Valmiita ja totuudenmukaisia mielipiteitä voi olla vaikea muodostaa, sillä tiedämme edelleen merenpohjasta hyvin vähän. Uusia lajeja löytyy jatkuvasti, ja kaivostoiminnan vaikutukset näille eliöille ovat toistaiseksi tuntemattomat. Juuri tämän takia parivaljakko tahtoo tuoda esityksessään sekä teollisuuden, tieteen että aktivismin tulokulmat esiin, jolloin katsojalle jää tilaa miettiä ilmiötä avarakatseisesti.

Oma reflektio ja kaivostoimintaan syventyminen esityksen jälkeen ei ole esiintyjien mielestä ainoastaan merkityksellistä, mutta myös tarpeellista. Esityksen tehokkuus muodostuu siitä, kun katsoja esityksen jälkeen avaa internetin, tutustuu aiheeseen tarkemmin ja kertoo ystävilleen siitä, mitä hän on vasta oppinut.

Kaikkiaan sukellus merenpohjaan on ollut Huysmansin ja Dereeren mukaan kiehtovaa, sillä he kertovat oman suhteensa mereen olleen aina varsin kaukainen, kuten monella muullakin ihmisellä. Syy tähän on yksinkertainen.

”Maalta näemme merestä vain pienen osan, joka on lähellä rantaviivaa. Lisäksi tästä pienestä osasta näemme ainoastaan pinnan. Joten kun katsomme merta maalta päin, suurin osa siitä jää yhä piiloon. Luulen, että tämä on yksi niistä syistä, miksi meri on aina kiehtonut meitä, sillä vaikka se on osa planeettaamme, se on silti hieman salaperäinen ja tuntematon”, he muotoilevat.

 

Out of the Blue TT Frenckelillä ke 7.8. klo 19.30 ja to 8.8. klo 16.00 | Kesto 1h | Esityskieli englanti | Osta liput näytöksiin Lippu.fi-verkkokaupasta.

Artikkeli on laadittu Silke Huysmansin ja Hannes Dereeren yhteishaastattelun pohjalta.

Haastattelu & teksti: Miro Leppäsalo

<< Takaisin