Ekokysymykset ja kansanperinne ylittävät valtionrajat Hurmeen ohjauksessa
14.7.2022
Kuva: Maarit Kytöharju. Kuvassa Juha Hurme.
Sanataiteilija ja ohjaaja Juha Hurme avaa festivaaliviikolla TelttaLabin ohjelmiston kahdella teoksellaan Miksi ihmisellä ei ole häntää? ja KalevalaFest – Sammon arvoitus. Viihdyttävät esitykset käsittelevät ihmiskunnalle tärkeitä aiheita aina ekologisista kysymyksistä kulttuuriperintöön. Hurmeen mukaan esityksille yhteistä on viihteen rautaiset lait, ja molemmat esitykset ovat ajatuspitoista ”aikuisviihdettä”.
Miksi ihmisellä ei ole häntää?
Teatteri Vanhan Jukon monilahjakkaat esiintyjät tuovat TelttaLabiin hyväntuuliset iltamat. Niissä päästään nauttimaan kotimaisesta sanataiteesta ja tanssikappaleista sekä pohtimaan kotimaailmankaikkeuttamme koskettavia luontokysymyksiä. Kysyimme Hurmeelta, mitä uutta esitys tuo ekokeskusteluun:
– Ei varmaan mitään uutta. Onhan vaan hyvä ja hauska esitys ohittamattoman tärkeistä asioista.
Esitys lähestyy ajankohtaisia teemoja puheen ja laulun kautta suorasti, mutta uhkakuvilla pelottelematta. Se ei sorru myöskään romantisoimaan Suomen luontoa, vaan liikkuu laajemman kokonaisuuden äärellä. Kotimaista ympäristöä tarkastelemalla päästään luontevasti käsiksi myös maapalloa ja maailmankaikkeutta koskeviin teemoihin.
– Kas kun elinpiiri ja ilmakehä eivät tunnusta mitään valtakunnanrajoja. Suomen luonto on kokonaisuudessaan jääkauden jälkeen syntynyt, maailman luonnon moninaisuuden avulla rakentunut järjestelmä. Kaikki Suomen lajit ovat vieraslajeja, jos asiaa tarkastellaan 10 000 vuoden perspektiivistä.
KalevalaFest – Sammon arvoitus
Tiistai-illan toisessa esityksessä Hurme tuo yhden festivaalin toisen sisälle. Kyseessä on Hurmeen ja Tuomari Nurmion synnyttämä, vaihtuvilla kokoonpanoilla operoiva klubi-ilta, joka toimii monitaiteellisena yllätyshyökkäyksenä kalevalaisen kansanperinteen kimppuun. Tavoitteena on herättää kansanperinteen ydin taas osaksi elävää kulttuuria.
– KalevalaFest on kiinnostunut ensisijaisesti itämerensuomalaisesta suullisesta perinteestä, joka on kansainvälistä pohjoiseurooppalaista kulttuuria. Tämän 3000-vuotisen tradition viimeisiä rippeitä taltioivat suomalaiset 1800-luvun humanistit Elias Lönnrotin johdolla.
Kalevalaa on vuosikymmeniä arvosteltu siitä, että se omii karjalaista kulttuuria. KalevalaFest lähestyy itämerensuomalaista runoutta kulttuurisesti moninaisesta näkökulmasta.
– KalevalaFest arvostaa itämerensuomalaista runoutta viron-, vepsän-, inkerin, karjalan- ja suomenkielisenä suullisena perinteenä, jonka monet aiheet tulevat paljon laajemmaltakin: itämerensuomalaisessa runoudessa on runsaasti naapurilainoja skandinaaveilta, venäläisiltä ja jopa indoiranilaisilta. Vanhimmat kerrostumat ovat kivikautista, lukuisten käännösten kautta perittyjä aarteita.
Hurme korostaa, että mitään yhtä ”Suomen kansaa” ei ole koskaan ollut olemassakaan, eikä tämä kuvitteellinen kansa voi omistaa runoperinnettä.
– Kalevalan runot on kerätty Vienan Karjalasta, Inkeristä, Virosta ja Suomen Suuriruhtinaskunnasta. Ne eivät ole ”suomalaisia”. Tätähän me juuri toitotamme joka tilaisuudessa. Ne ovat maailmanperintöä.
Lönnrot on Kalevalassa ja Kantelettaressa muotoillut keräämästään materiaalista 1800-luvun kirjallisiin ihanteisiin sopivaa siistittyä, sensuroitua ja vahvasti muokattua kirjallisuutta. Tieteelliseltä kannalta tämä tekee Kalevalasta fakelorea, eli väärennettyä kansanperinnettä. Aineisto on silti arvokasta.
KalevalaFest painottaa itämerensuomalaisen suullisen perinteen moninaisuutta ja roolia maailmanperintönä, joka kuuluu kaikille.
– KalevalaFest on perustettu julistamaan tätä tosiasiaa ja ilosanomaa. Ja suuri kiitos Lönnrotille, joka ymmärsi tämän aineiston arvon ja pelasti sen meille (maailmalle). Vaikkei sitten nationalistisilta väärintulkinnoilta ja omimisilta säästynytkään.
Tiistaina 2.8. G Livelabissa esitetään Miksi ihmisellä ei ole häntää? klo 16.30 ja KalevalaFest – Sammon arvoitus klo 21.00.
Teksti on kirjoitettu Juha Hurmeen haastattelun pohjalta.
Haastattelu: Idil Tekin
Teksti: Reetta Toivettula